Eläinten rooli mesopotamialaisessa Gilgamesh-eepoksessa

Abstract

Gilgamesh-eepos oli yksi muinaisen Mesopotamian tärkeimmistä kirjallisista teoksista. Teos kuitenkin jatkaa lukijoittensa hämmästyttämistä yhä tänäkin päivänä, ja sitä voidaankin hyvällä syyllä pitää yhtenä tärkeimmistä läpileikkauksista muinaiseen mesopotamialaiseen ajatteluun. Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus onkin keskeisessä asemassa, kun pyritään selvittämään teoksen kirjoittajien eläinkuvaa ja –suhdetta. Tässä artikkelissa käydään läpi eepoksen tekemät viittaukset eläimiin. Tämän pohjalta selvitetään, millainen rooli eläimillä oli teoksen kirjoittajien ajattelussa.

Eepoksen eläinkuvasto on erittäin runsasta ja heijastaa hyvin eläinten mittaamattoman suurta arvoa ajan ihmisten elämälle. Muinainen elämä ei olisi ollut mahdollista ilman tiivistä yhteiselämää eri eläinlajien kanssa. Teos ei korkeakirjallisena teoksena kuitenkaan pelkästään kuvaile eläimiä osana ihmisten arkea, vaan heijastaa myös laajemmin ajan ihmisten eläinkuvaa sekä ymmärrystä eri lajien ominaispiirteistä ja niihin kohdistetuista asenteista. Eläimet eivät jää teoksessa myöskään pelkiksi sivustakatsojiksi, vaan jotkin lajit saavat myös narratologisesti tärkeän ja aktiivisen roolin.

Eepoksen yksi tärkeimmistä teemoista on rajankäynti ihmisyyden ja jumaluuden välillä. Tämän teeman ohessa tarkkaavaiselle lukijalle avautuu kuitenkin myös näkymä mesopotamialaiseen käsitykseen ihmisen ja eläimen käsitetyistä eroista. Gilgameshin kumppani, villimies Enkidu, nimittäin panee lukijan miettimään: miten muinaiset mesopotamialaiset ymmärsivät ihmistä ja eläintä erottavat piirteet? Voiko eron nähdä olleen tiukan binäärinen? Vai tehtiinkö tarkkaa eroa käytännössä lainkaan?

Muinaisen maailman eläinkuvan tarkempi tarkastelu auttaa löytämään teoksesta merkityksiä, jotka ajan kulttuuria ja eläinkuvaa tuntemattomalle eivät muuten avautuisi. Joissain sellaisissa kohdin, missä muinainen teksti on osittain turmeltunut, voidaan teoksen eläinkuvaa tutkimalla jopa saada selvyyttä muinaisen tekstin alkuperäisiin sanamuotoihin. Artikkeli osoittaakin, että Gilgamesh-eepoksen kielenkäytön vuosituhansia kestänyt vetovoima on suuresti riippuvaista sen laajasta eläinkuvastosta.