Miehen ja jäniksen ystävyydestä. Jäniksen merkitys ja triksterismi Arto Paasilinnan romaanissa Jäniksen vuosi

Abstrakti

Arto Paasilinnan romaani Jäniksen vuosi (1975) on pikareski eli veijariromaani ja satiiri 1970-luvun Suomesta, mutta myös tarina ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta. Artikkelissani pohdin, mikä on jäniksen merkitys Paasilinnan romaanissa. Jänis on toisaalta realistisesti kuvattu eläin, toisaalta Vatasen uskollinen, ymmärtäväinen ystävä. Jänis saa myös myyttisiä merkityksiä: se on triksteri, joka polveutuu Pohjois-Amerikan ja Afrikan alkuperäiskansojen mytologioissa esiintyvästä jäniksen hahmoisesta jumaluudesta. Triksteri on toisaalta luojajumala ja kulttuurisankari, toisaalta rikollinen, narri ja veijari. Tämä ambivalentti hahmo elää edelleen kulttuurissamme monissa eri muodoissa. Veijariromaanien veijarit polveutuvat siitä, mutta se elää myös eläinsatujen, sarjakuvien ja piirroselokuvien anarkistisena veijarina, Jänis Vemmelsäärenä ja Väiski Vemmelsäärenä. Jäniksen lisäksi romaanissa esiintyy myös karhu ja korppi, jotka ovat Vatasen ja jäniksen vastustajia ja vihollisia.

Jänis tekee Vatasestakin triksterin, myyttiolennon. Jänis on Vatasen vapauttaja, keskeinen tekijä hänen muuttumisessaan tavallisesta toimittajasta lähes yliluonnolliseksi henkilöksi, sankariksi ja rikolliseksi yhtä aikaa. Jänis ja mies uhmaavat ja karnevalisoivat yhdessä monia lakeja ja instituutioita, mutta myös totunnaisia sukupuolirooleja. Vatanen hoivaa jänistä, ja samalla hänen arvonsa muuttuvat. Miehestä tulee jäniksen hoivaaja, "emo", kuten romaanissa moneen kertaan tähdennetään. Jänis saa kaikki muutkin matkan varrella tavatut miehet, poliiseista taksikuskeihin, hylkäämään tavalliset puuhansa ja omaksumaan uudenlaista sosiaalisuutta ja hoivaamiseen liittyviä arvoja. Toisaalta Vatanen, viholliselleen karhulle kostaessaan, muuttuu myyttiseksi karhunkaatajaksi. Artikkelissani pohdin myös, millaista on Vatasen ja jäniksen kommunikaatio, vai onko sitä? Vatanen projisoi omia tunteitaan jänikseen, mitä kuvataan romaanissa tosin ironisesti. Lopuksi pohdiskelen Paasilinnan romaania satiirina 1970-luvun Suomesta. Onko Vatanen, kuten kertoja väittää, vallankumouksellinen, ja millä tavalla?