Kuusi merkitystä. Mistä lajienvälisessä kääntämisessä on kyse?

Abstrakti

Jotta voisimme ihmisinä kehittää suhdettamme toislajisiin, lajienvälistä vuorovaikutusta on opittava tietoisesti reflektoimaan. Tätä varten tarvitaan tarkoitukseen soveltuvia käsitteellisiä jäsennyksiä ja malleja. Yksi mahdollinen tapa lähestyä lajienvälistä vuorovaikutusta on toiminnan tarkasteleminen kääntämisenä Kalevi Kullin ja Peeter Toropin ehdotuksen mukaisesti. Käännösparadigmassa on nähdäkseni se etu, että kääntämiseen on totuttu suhtautumaan vakavasti; kääntäjältä odotetaan perusteltuja valintoja ja lähtötekstin tuottajan ottamista huomioon omaehtoisena toimijana. Lisäksi käännösteoria on harjaantunut erilaisten rajapintojen hienovaraiseen tarkasteluun. Tätä kautta käännöstutkijan on helppo ymmärtää, miten toislajisista tehtyjä tulkintoja määräävät samaan aikaan ihmislähtöiset ja eläinlähtöiset tekijät.

Käännöstutkimuksen valtavirta on kuitenkin keskittynyt pohtimaan kielten, kulttuurien ja kansojen välisiä suhteita. Tämän vuoksi monia käännösteorioita ei ole mielekästä sellaisenaan soveltaa lajienväliseen kääntämiseen. On myös esitetty, että kääntämisen alan laajentaminen uusiin yhteyksiin saa käsitteen sisällön väljähtämään merkityksettömäksi. Monitulkintaisuutta on pyritty vähentämään ottamalla kääntämisen kriteeriksi kielellisyys tai muu ihmisviestinnän erityispiirre. Kääntämisen määrittely ihmisten erityisehdoilla sysää lajienvälisen vuorovaikutuksen prototyyppisten käännöstilanteiden varjoon ja kaventaa samalla käännösteorian kehitysmahdollisuuksia.

Vaihtoehtoinen tapa vastata käsitteelliseen epämääräisyyteen on tunnistaa kääntämisen käsitteessä lajirajat ylittäviä merkityskerrostumia. Thomas Sebeokin viestintämallin ja Charles S. Peircen fenomenologisten kategorioiden pohjalta erotankin kuusi merkitysulottuvuutta kääntämisen käsitteessä. Nämä jäsentyvät edelleen kolmeksi merkityspariksi, joista kussakin on asiakeskeinen ja vuorovaikutteinen puolensa. Interformaalisessa kääntämisessä on kyse lähtömerkin ulkoisten ominaisuuksien välittämisestä; intersubjektiivisessa kääntämisessä sitä vastoin tulkitaan lähtömerkin tuottajan mielentilaa. Intermediaalisessa kääntämisessä lähtömerkki siirtyy viestintäkanavasta toiseen, kun taas interaktantiaalisessa kääntämisessä puhutaan lähtömerkin tuottajan puolesta tai vastataan tämän oletettuihin intresseihin. Intersysteemisessä kääntämisessä lähtömerkkiä tulkitaan toisen merkkijärjestelmän puitteissa, siinä missä intermondiaalisen kääntämisen tavoitteena on ymmärtää lähtömerkin tuottajan maailmaa. Sovellan merkitysjäsennystä esimerkinomaisesti keskustelupalstoilta ja blogeista poimittuihin lokkiteksteihin, joita tarkastelen kielellisinä käännöksinä lokkien tuottamista merkeistä.